Omien laitteiden hyödyntäminen osana opetusta

Vuoden 2014 lakiuudistus antoi opettajalle oikeudet teettää jälki-istunnossa kasvatuksellisia tehtäviä sekä mahdollisti kasvatuskeskustelut jälki-istuntojen vaihtoehtona. Lisäksi opettajille tuli oikeus takavarikoida oppilaan puhelin oppitunnin ajaksi, jos oppilas häiritsee sillä opetusta. Voimakeinoin tätä ei saa kuitenkaan toteuttaa, sillä se ei ole vaarallinen esine.

Käytännössä tämä tarkoittaa kuitenkin opettajan kannalta parempia mahdollisuuksia hyödyntää myös oppilaiden omia digitaalisia laitteita opetuksessa, sillä nyt opettajilla on lakiin kirjatut oikeudet ottaa laite pois oppilaalta, jos sitä ei käytetä tunnin tarkoituksen mukaisesti. Tietysti asianmukaiset luvat on hankittava myös oppilaiden huoltajilta, mutta käytännössä lakimuutos osaltaan helpotti myös BYODin hyödyntämistä opetuksessa.                  

Vaikka oma asenteeni digitaalisten oppimisympäristöjen ja oppilaiden omien laitteiden hyödyntämisestä onkin vielä skeptinen, niin näen ne kuitenkin yhtenä mahdollisuutena, jos se oppilasmateriaali huomioiden on vain mahdollista. Tätä tukevat lakimuutoksetkin ovat siis näin ollen tervetulleita, mutta opettajien pakottaminen digitalisoitumaan ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista, vaan enemmän tarvittaisiin neuvoja ja ymmärtävää asennetta ongelmien ilmetessä.

                       
                            Kuvan lähde: https://www.webanywhere.co.uk/enterprise/byod-workplace-free-whitepaper/

Lähteet:

Edu.fi -verkkosivusto. http://www.edu.fi/valo_opas/ratkaisut_ja_niiden_rakentaminen/oppilaat_omilla_laitteilla (Luettu: 16.2.2016.)

Laki perusopetuslain muuttamisesta. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20131267#Pidp627792 (Luettu: 16.2.2016.)

Tamperelainen. Paikallisuutiset 3.1.2014. http://www.tamperelainen.fi/artikkeli/272858-koulu-alkoi-uusin-saannoin-nain-opettajien-oikeudet-laajenevat (Luettu: 16.2.2016.)

Some-optimisti vai skeptikko?

Blogimme nimellekin uskollisena päätin hieman tarkastella muutamaa artikkelia, jotka käsittelevät opettajan roolia somessa. Ensimmäisessä Opettaja-lehden artikkelissa pyritään kannustamaan somen opetuskäyttöön pelotta, kun taas toisessa pohditaan, miten lasten ja oppilaiden somen käyttöä tulisi valvoa ja mitä siitä tulisi tietää. Näiden kahden lisäksi tutkin Opetin.fi -sivuston blogin Somekettiä opettajille.

Opettaja-lehden artikkelissa Selätä some-peikot Tampereen ammatillisen opettajakorkeakoulun TAOKK:n yliopettajat Pirjo Jaakkola, Päivi Lehtonen ja Maija Kärnä puhuvat somen opetuskäytön puolesta. Somen hyödyntämisen hyvinä puolena he näkevät muun muassa mahdollisuuden hyödyntää kuvaa tekstin rinnalla, kurssimme luennoillakin mainittu MOOC ja erityisesti sen että mikäli opettaja itse jaksaa innostua somen käytöstä se taipuu oivasti opetuskäyttöön - tärkeintä on keskittyä pedagogiaan teknologian sijaan.

Itse en kokenut löytäväni kauhean hyviä perusteluja kyseisestä artikkelista sille, miksi somea tulisi käyttää opetuskäytössä. Se että jokin keino "taipuu opetuskäyttöön" ei minusta välttämättä tarkoita, että sitä tarvisi hyödyntää. Kai käytännön ihmisenä kaipaisin tässäkin artikkelissa enemmän käytännön esimerkkejä tavoista miten sitä somea hyödynntetään - nyt artikkeli vain kannustaa selättämään some-peikot ja muuttumaan some-optimistiksi ilman minun mielestäni sen parempia syitä. Itselle lähinnä tulee mielikuva, että artikkelissa somella tarkoitetaan kaikkea verkossa tapahtuvaa opetusta, kun itse sisäistän someen ehkä ennemminkin Facebookin tai Twitterin tapaiset palvelut.

Artikkelissa kyllä mainitaan, että opiskelijat pitävät yhteyttä Facebookin, Whatsappin välityksellä ja ovat kokeneet sen hyödylliseksi. Tämän voin allekirjoittaa, moni asia olisi opiskeluaikanani ollut vaikeampaa selvittää esimerkiksi ilman vuosikurssimme yhteistä Facebookryhmää jossa saa vastauksen kysymykseen kuin kysymykseen - opintoihin liittyen ja niiden ulkopuolelta. Vaatiiko se kuitenkaan opettajan läsnäoloa somessa ja eihän tämä ole sitä somen opetuskäyttöä, vai onko? Ehkä artikkeli ei vain aukea minulle niin kuin olisi tarkoitus, mutta se ei kuitenkaan saa markkinoitua minulle some-optimistin roolia.

Mitä tulee sitten tähän toiseen puoleen somen käytössä opettajan työssä - siihen, miten opettajan kuuluisi vapaa-ajallaan siellä toimia ja miten taas valvoa ja ohjata oppilaiden vapaa-ajan toimintaa somen syövereissä? Opettaja-lehden artikkelissa Inessä somessa luokanopettaja ja rehtori Annukka Lahtinen kertoo kuinka hän poikansa Tuukan kautta on perehtynyt erilaisiin some-ilmiöihin ja kuinka hän poikansa toimintaa siellä valvoo. Perehtyneisyydestä somen maailmaan on Lahtiselle ollut hyödyksi keskustellessa koulunsa oppilaiden vanhempien kanssa lasten valvomisesta sosiaalisessa mediassa - esimerkiksi oman poikansa Ask-fm palvelun käytöstä hän on saanut kerrottua vanhemmille oikeita esimerkkejä, joiden avulla hän on saanut vanhemmille havainnoillistettua some todellisuutta.

Minusta on ehdottomasti hyvä, että opettaja ja vanhempi on tietoinen siitä, minkälaisia eri palveluja ja sovelluksia lapset ja nuoret käyttävät sosiaalisessa mediassa. Silloin heitä on helpompi ohjeistaa ja suojella niiden riskeiltä. Mutta toisaalta kaiken maailman sovelluksia ja foorumeja on jo niin paljon, että voidaanko opettajan olettaa pysyvän perässä? Tässä varmasti on opettajien ja oppilaiden vanhempien yhteistyö paikallaan.

Myös Opetin.fi blogissa yhtenä ohjeena on tutustua sosiaaliseen mediaan perusteellisesti. Ja mikä minusta vähintäänkin yhtä tärkeää, opettaa sosiaalisen median perusteet - vaikka nuoret ovat varmasti hyvinkin taitavia käyttämään sovelluksia, voi heiltä helposti unohtua vastuullisuus ja niiden käytön riskit.

Lisäksi Opetin.fi blogin someketti muistuttaa myös yhdestä tärkeästä seikasta: kiusaamisen ennaltaehkäisemisestä. Some mahdollistaa aivan uudenlaisen keinon kiusata ja terrorisoida toista ihmistä ja tässä täytyy opettajankin olla valppaana.


Lähteet: http://www.opettaja.fi/cs/Satellite?c=Page&pagename=OpettajaLehti%2FPage%2Fjuttusivu&cid=1351276519632&juttuID=1355755627780

 http://www.opettaja.fi/cs/opettaja/jutut&juttuID=1408911522661

 http://www.opetin.fi/blogi/someketti-opettajille-uuden-opsin-mukaan/

Ensikosketus Twitteriin

Moni tuntui tällä kurssilla saaneen ensikosketuksensa Twitterin maailmaan, enkä itsekkään tehnyt tästä poikkeusta. Sinisen lintulogon valtakuntaan astumiselle ei tuntunut olevan sen suurempaa tarvetta ja niin liittyminen oli jäänyt, vaikka tilit Instagramista, Facebookista ja monista muista sosiaalisen median ympäristöistä löytyivätkin. Sen suurempaa syytä Twitterin boikotoimiselle ei siis ollut ja kurssin alkaessa tuli tuo tili sitten luotua reaaliaikaisen keskustelun toivossa.

 Kurssiympäristönä Twitter oli kuitenkin hieman pettymys, sillä opiskelijat eivät juurikaan luentojen sisältöjä kommentoineet ja Twitteristä muodostui lähinnä tiedotuskanava kurssin vetäjille. Tästä tympääntyneenä päätin sitten itse laittaa melko kriittisen twiitin vastausten toivossa, ja ruudulle ilmestyi tämä:

                                                                     Kuvakaappaus Twitteristä.

Siis mitä? Uudelleentwiittasi minne?  Ja kuka ihme tuo toinen uudelleentwiittaaja oikein on?

Tuli siis kerralla todettua, ettei minulla oikeastaan ollut hajuakaan siitä, mitä kaikkea tällä sovelluksella oikein voi tehdä. Vaikka siis pääpiirteittäin tiedänkin Twitterin toimintaperiaatteen ja tilinluominen kävi yllättävänkin helposti, niin en todellakaan voi sanoa olevani mitenkään vahvoilla Twitterin maailmassa. Ei siinä toki mitään pahaa ole, että sanomisani lainaillaan ja sain twiittiini myös vastauksia kurssin pitäjiltä, mutta vaatii vielä paljon perusteellisempaa tutustumista ennen kuin täysin ymmärrän, mitä twitterissä voi oikein tehdä ja mihin twiittini oikeastaan voivat päätyä.

Itse en siis ainakaan toistaiseksi koe Twitteriä kovinkaan turvallisena ympäristönä osana omaa opetustani, mutta toki sen hyödyntämiselläkin on puolensa. Ehkä sitten kun ensin itse täysin ymmärrän mitä siellä oikein pitäisi tehdä.

Lähteet:

Luma.fi  http://www.luma.fi/artikkelit/2433/viserra-luokassa-twitter-opetuskayttoon

Twitterin kotisivut. https://twitter.com/

Teinejä jää auton alle

Olemme käsitelleet monessa postauksessa digitalisaatiota hyvin kriittisesti, eikä tämä kirjoitus muuta näkökulmaa. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että totta kai koulun on muututtava yhteiskunnan mukana, mutta viihdelaitosta emme voi siitä tehdä. Mikäli keskiössä on lasten kasvattaminen parhaalla mahdollisella tavalla, kaikki opetusmenetelmälliset kikkailut menettävät merkityksensä. Kaikki toiminta on perusteltava pedagogiikalla. Tämä ei tietenkään sulje pois digilaitteiden käyttöä opetuksessa, mutta ulkokohtaisuus (myös digitalisaatiossa) on unohdettava.

Aiemmissa blogikommenteissa on sivuttu myös lasten liiallista laitteiden käyttämistä kotona, minkä vuoksi on perusteltua rajoittaa niiden käyttöä koulussa. Riippuvuudesta kertonee tutkimus, jonka mukaan joka tunti yksi nuori jää auton alle tuijottaessaan kännykkää.

Koulun ei tulisi mukailla yhteiskunnan liikkeitä, vaan olla askel edellä. Nykyaika on digitalisaatiota, joten mitä koulussa pitäisi tapahtua nyt, jotta se olisi askeleen edellä? Kenties opettaa lapset olemaan sosiaalisia jälleen - ilman ruutua?

"Vähemmän digitalisaatiota ja enemmän kirjojen lukemista"

Törmäsin tänään artikkeliin, jossa suomalainen peruskoulun lähettiläs esittää oman mielipiteensä digitaalisaatiosta ja sen hyödyntämisestä kouluissa. Artikkeli löytyy tästä http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2016/01/31/suomalaisen-peruskoulun-lahettilas-on-huolissaan---naivettyminen-uhkaa. Pasi Sahlberg on siis koulutusasiantuntija ja kasvatustieteiden tohtori, joka työskentelee vierailevana professorina Harvardin kasvatustieteellisessä tiedekunnassa.

Sahlberg sanoo esimerkiksi näin:

"Vähemmän digitalisaatiota ja enemmän kirjojen lukemista ja sosiaalisia taitoja."

"Digitalisoinnissa pitäisi panna jäitä hattuun ja miettiä, mitä jatkuva älylaitteiden räplääminen tekee lasten aivoille."

"Liiallinen internetin käyttö voi aiheuttaa muun muassa tarkkaavaisuushäiriöitä ja muuttaa tiedon prosessointia tavoilla, jotka haittaavat oppimista."

"Ulkoa opettelemista ei pitäisi unohtaa, vaikka kaikki tarvittava tieto löytyisikin Googlesta."

Tässä kohtaa tarvii kyllä myöntää, etten ole pohtinut digitalisaatiota lainkaan tuosta näkökulmasta. Juuri edellisessä kommentissani parjasin kouluissa käytettävää "pänttäämistä" enkä ajatellut ollenkaan, että siitähän voi tosiaan olla aivoille hyötyä, että opettelee asioita ulkoa (vaikka ne muistaisikin sitten vain sen kokeen ajan). Nyt tämä tuntuu täysin itsestään selvältä ajatukselta. Ja nämä väitteet esittää kuitenkin kasvatusalan ammattilainen, joka varmasti tietää, mistä puhuu. Digitalisaatio on niin uusi ilmiö, että sen vaikutuksia aivoihin ei pystytä vielä ennustamaan pitkällä aikavälillä. Voiko siitä olla pelkkää haittaa meille kaikille? Oppilaat viettävät vapaa-ajallaan ruudun edessä tolkuttomia aikoja, niin onko hyvä, että samaa tehdään vielä koulussakin?

Mitä ajatuksia tällaiset väitteet herättävät teissä?

5. Luento 26.1: Oppimisympäristöjen kehittämisen nykytilanne ja tulevaisuus?

Matleena Laakson pitämä luento oli omasta mielestäni hyvin mielenkiintoinen ja herätti monenlaisia ajatuksia. Pakko myöntää, että omastakin mielestä oli hauska päästä kokeilemaan millaisia asioita QR-koodien ja kuvien takaa paljastuu kun niitä katsotaan älylaitteiden ja erilaisten sovellusten kautta. Vaikka en siis itse suostukaan myöntämään, että opettajan ammattitaito olisi sama kuin hänen TVT-osaamisensa, niin näen erilaisten sovellusten hyödyntämisen mahdollisuutena silloin, kun siihen on laitteiden ja tietotaidon puolesta mahdollisuus. Omaa ammattitaitoa kun kuitenkin voi ja pitääkin kehittää monessakin mielessä, eikä digiosaamisesta ole opettajalle ainakaan haittaa.

Luennolla esiteltiin monenlaisia sovelluksia, kuten Quizziz, Aurasma ja Thinglink, joista muutamia pääsimme myös itse kokeilemaan. Omassa käyttötarkoituksessaan ne kaikki ovatkin varmasti hyödyllisiä ja omat käyttökokemukseni olivat yksinomaan positiivisia, mutta näen niiden hyödyllisyyden kuitenkin riippuvan osittain opettajan omasta persoonallisuudesta. Siinä missä toinen opettaja kaipaa avukseen pelinomaisia oppimisympäristöjä tai QR-koodien taakse koodattua ”lisättyä todellisuutta” (Laakso 2015), niin toinen saattaa kokea digitodellisuuden sopimattomaksi omiin opetusmetodeihinsa. Toki erilaisten opetusmetodien variaatiot sekä erilaisten oppimisympäristöjen hyödyntäminen monipuolistaa opetusta, mutta opettajan on ensin itse hallittava näiden sovellusten käyttö ja digilaitteiden käytön tulisi olla aina tarkoituksen mukaista sekä tavoitteellista. Onko siis ”perinteisiä” opetusmenetelmiä käyttävä opettaja tulevaisuudessa muutosvastarintainen ja vanhentunut painos, siinä missä diginatiivi saa jo äidinmaidossa erilaisten sovellusten käyttöperiaatteet? Ja perustuuko tulevaisuuden opettajuus yhä enenevässä määrin erilaisiin sovelluksiin ja niiden hallitsemiseen?

Jos sitten lähestytään luentoa vielä annetun tehtävän näkökulmasta, niin omat kokemukseni webinaareista eli verkkoseminaareista sekä erilaisista luennolla kokeilemistamme sovelluksista ovat pääsääntöisesti positiivisia. En varmaankaan tule käyttämään koskaan kaikkia esiteltyjä sovelluksia, mutta esimerkiksi Kahoot! on itselleni tuttu sovellus, jota olen jo aiemmin hyödyntänyt ja näen sen Quizizz:in ohella itselleni hyödyllisenä työkaluna. Näiden lisäksi hyödyllisenä näen myös QR-koodit ja niiden tuoman lisäsisällön. Uskonkin käyttäväni QR-koodeja tulevaisuudessa monessakin yhteydessä jo siitä syystä, että niiden avulla on mahdollista säästää luontoa, kun kaikkea ei tarvitse tulostaa paperille.

Mielestäni olisi kuitenkin hyvä muistaa, että turvautuessamme opetuksessa erilaisiin sovelluksiin tulemme samalla sitoneeksi itsemme monenlaisiin ehtoihin. Netin on oltava riittävä, jotta sovelluksia voidaan käyttää. Käyttöön tarvitaan erityiset laitteet, jotka vaativat virtaa, ja joita on oltava ryhmälle riittävä määrä. Ja vaikka perusedellytykset olisivatkin kunnossa, niin toisinaan itse sovellukset vain kaatuvat eivätkä toimi kunnolla. Vaikka sovellukset ja niiden tarjoama digitaalinen todellisuus onkin siis parhaimmillaan mahdollisuus, niin niiden hyödyntämisen ei voi olla se ainoa suunta, johon meidän tulisi opetusta kehittää. 

Onko tulevaisuuden opettajan uhkakuva siis netin kaatuminen ja turvautuminen ”kiviaikaisiin opetusmenetelmiin”?  Vai mitä tulevaisuuden opettajan digiosaamisen tulisi olla?

Lähteet:

Kahoot!: https://getkahoot.com/ (Luettu: 29.1.2016.)

Laakso, M. 2015. Luentodiat: Oppimisympäristöjen kehittämisen nykytilanne ja tulevaisuus?

 http://www.slideshare.net/MatleenaLaakso/oppimisympristjen-kehittmisen-nykytilanne-ja-tulevaisuus (Luettu: 29.1.2016)

Quizizz: http://quizizz.com/ (Luettu: 29.1.2016.)

QR-koodit: http://www.qr-koodit.fi/ (Luettu: 29.1.2016.)

4. luento 21.1: Avoimet oppimisresurssit ja MOOC?

Luennolla käsiteltiin avoimia oppimisresursseja ja näistä tarkemmin MOOC:ia. Avoimilla oppimisresursseilla (OER) tarkoitetaan siis suuntausta, jolla kehitetään avoimia sisältöjä oppimisen tarpeeseen. MOOC (massive open online course) on näistä yksi ja se tarkoittaa suomennettuna massiivista avointa verkkokurssia. Kurssille on vapaa osallistumisoikeus, ja osallistujat sekä opiskeltava materiaali ovat hajautettuina verkkoon. Osallistujamäärät ovat yleensä  suuria, sadoista  jopa satoihintuhansiin. MOOC oli meille kaikille luennolla olleille täysin uusi käsite. Tämä toimikoon pohjustuksena tulevalle. 

Luennolla saimme tehtäväksi etsiä opintopiiriryhmittäin yhden MOOC-kurssin ja tutustua siihen tarkemmin. Valitsimme kurssin Ohjelmoinnin MOOC http://mooc.fi/courses/2016/ohjelmoinnin-mooc/. Kyseinen kurssi on tarkoitettu kaikille (lukiolaisille, muille opiskelijoille, opettajille...) ja se ei edellytä aiempaa ohjelmointiosaamista. Laajuudeltaan kurssi on 5 opintopistettä ja siitä saa Aalto-yliopiston kurssissuoritusmerkinnän. Kurssi on toteutettu siten, että opiskelija suorittaa itsenäisesti tehtäviä määräajassa ja kurssin lopuksi on tentti. Mikäli haluaa vain oppia ohjelmointia, ei ole pakko suorittaa tenttiä, mutta silloin ei myöskään saa kurssisuoritusmerkintää. Kurssin suoritusohjeissa oli mainittu, että kurssin suorittamiseen menee vikossa yli 10 tuntia aikaa ja kurssi kestää 14 viikkoa.

Toinen luentoon liittyvä tehtävä oli etsiä yksi MOOC:ista kirjoitettu artikkeli tai tehty tutkimus. Ryhmämme tutustui erääseen Pennsylvanian yliopistossa tehtyyn tutkimukseen siitä, ketkä ottavat MOOC-kursseja ja miksi. Tutkimuksen nimi on The MOOC Phenomenon: Who takes Massive Open Online Courses and why? Aineisto kerättiin opiskelijoilta, jotka olivat ottaneet osaa Pennsylvanian yliopiston avoimelle verkkokurssille. Tutkimuksen tuloksena oli, että MOOC-kursseja ottavat nuoret ja hyvin koulutetut ja -työllistetyt, jotka ovat suurimmaksi osaksi kehittyneistä maista. Miehet ottavat kursseja useammin kuin naiset ja useammin kehittyvissä maissa. Suurin syy kurssien ottamiseen on kehittyminen sen hetkisessä työssä sekä uteliaisuuden tyydyttäminen. Tutkimus löytyy täältä:
http://poseidon01.ssrn.com/delivery.php?ID=665084071084092105081087083064088074057022040093022044117127117105124091093080068074107049044100122125039010075006127084113030026027063013080115093088065124102102076042065010074123086068024065111123068118026093008065111015115013068121072096030116000000&EXT=pdf

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että koulutuksesta on aina hyötyä ja opiskelu kannattaa. On hienoa, että kaikille halukkaille on tarjolla mahdollisuus opiskeluun ajasta ja paikasta riippumatta. Kuitenkin useimmat MOOC:in kurssit eivät tarjoa mitään konkreettista (opintopisteitä tai hyväksiluettavia kurssisuorituksia omalle alalle), mutta vaativat kuitenkin paljon työtä ja vievät paljon aikaa, kuten esimerkiksi aiemmin mainittu ohjelmoinnin kurssi. En koe itse olevani niin tiedonnälkäinen ihminen, että jaksaisin oman opiskeluni tai tulevaisuudessa työssäkäymisen rinnalla vielä käyttää yli 10 tuntia viikossa MOOC-kurssien suorittamiseen. Kuitenkin, jos oman tutkinto-ohjelmani pakollisista kursseista jokin olisi toteutettu verkossa MOOC-tyyliin, voisin hyvinkin suorittaaa sen siellä. Itse ajattelen MOOC:in olevan yksi oppimisympäristö. Aikaisempia ennakkokäsityksiä minulla ei ollut aiheeseen liittyen, sillä kuulin termin ensimmäistä kertaa vasta luennolla. 

Minulla heräsi itselläni myös muutamia kysymyksiä MOOC:ista. Pohdin lähinnä sitä, että onko kurssille osallistumiseen sittenkään kovin matala kynnys, vaikka sitä niin mainostetaankin. Uskoisin, että monille olisi helpompaa osallistua esimerkiksi kansanopistojen kursseille. Myös MOOC:in markkinointi on omasta mielestäni hieman epäonnistunut, sillä itse kuulin siitä ensimmäistä kertaa vasta luennolla ottaen huomiooon että olen korkeakouluopiskelija. Vai olenko vain itse elänyt pimennossa asian suhteen? Monille ei myöskään sovi näin itsenäinen pelkästään verkossa tapahtuva opiskelu vaan osa vaatii ryhmää ja kontaktiopetusta opiskelunsa tueksi. 

Mitä mieltä te muut olette MOOC:ista? Voisitteko kuvitella hyödyntävänne sitä? Muuttuiko ennakkokäsityksenne MOOC:ista jotenkin? Ajatteletteko MOOC:in olevan yksi oppimisympäristö? Entä heräsikö jotain muita ajatuksia?