Matleena Laakson pitämä luento oli omasta mielestäni hyvin
mielenkiintoinen ja herätti monenlaisia ajatuksia. Pakko myöntää, että omastakin
mielestä oli hauska päästä kokeilemaan millaisia asioita QR-koodien ja kuvien
takaa paljastuu kun niitä katsotaan älylaitteiden ja erilaisten sovellusten kautta.
Vaikka en siis itse suostukaan myöntämään, että opettajan ammattitaito olisi sama
kuin hänen TVT-osaamisensa, niin näen erilaisten sovellusten hyödyntämisen
mahdollisuutena silloin, kun siihen on laitteiden ja tietotaidon puolesta
mahdollisuus. Omaa ammattitaitoa kun kuitenkin voi ja pitääkin kehittää monessakin
mielessä, eikä digiosaamisesta ole opettajalle ainakaan haittaa.
Luennolla esiteltiin monenlaisia sovelluksia, kuten Quizziz,
Aurasma ja Thinglink, joista muutamia pääsimme myös itse kokeilemaan. Omassa
käyttötarkoituksessaan ne kaikki ovatkin varmasti hyödyllisiä ja omat
käyttökokemukseni olivat yksinomaan positiivisia, mutta näen niiden
hyödyllisyyden kuitenkin riippuvan osittain opettajan omasta persoonallisuudesta.
Siinä missä toinen opettaja kaipaa avukseen pelinomaisia oppimisympäristöjä tai
QR-koodien taakse koodattua ”lisättyä todellisuutta” (Laakso 2015), niin toinen
saattaa kokea digitodellisuuden sopimattomaksi omiin opetusmetodeihinsa. Toki
erilaisten opetusmetodien variaatiot sekä erilaisten oppimisympäristöjen hyödyntäminen
monipuolistaa opetusta, mutta opettajan on ensin itse hallittava näiden
sovellusten käyttö ja digilaitteiden käytön tulisi olla aina tarkoituksen
mukaista sekä tavoitteellista. Onko
siis ”perinteisiä” opetusmenetelmiä käyttävä opettaja tulevaisuudessa muutosvastarintainen
ja vanhentunut painos, siinä missä diginatiivi saa jo äidinmaidossa erilaisten sovellusten
käyttöperiaatteet? Ja perustuuko tulevaisuuden opettajuus yhä enenevässä määrin
erilaisiin sovelluksiin ja niiden hallitsemiseen?
Jos sitten lähestytään luentoa vielä annetun
tehtävän näkökulmasta, niin omat kokemukseni webinaareista eli
verkkoseminaareista sekä erilaisista luennolla kokeilemistamme sovelluksista
ovat pääsääntöisesti positiivisia. En varmaankaan tule käyttämään koskaan
kaikkia esiteltyjä sovelluksia, mutta esimerkiksi Kahoot! on itselleni
tuttu sovellus, jota olen jo aiemmin hyödyntänyt ja näen sen Quizizz:in ohella itselleni
hyödyllisenä työkaluna. Näiden lisäksi hyödyllisenä näen myös QR-koodit ja niiden
tuoman lisäsisällön. Uskonkin käyttäväni QR-koodeja tulevaisuudessa monessakin
yhteydessä jo siitä syystä, että niiden avulla on mahdollista säästää luontoa, kun kaikkea ei tarvitse tulostaa paperille.
Mielestäni olisi kuitenkin hyvä muistaa, että
turvautuessamme opetuksessa erilaisiin sovelluksiin tulemme samalla sitoneeksi
itsemme monenlaisiin ehtoihin. Netin on oltava riittävä, jotta sovelluksia
voidaan käyttää. Käyttöön tarvitaan erityiset laitteet, jotka vaativat virtaa,
ja joita on oltava ryhmälle riittävä määrä. Ja vaikka perusedellytykset
olisivatkin kunnossa, niin toisinaan itse sovellukset vain kaatuvat eivätkä
toimi kunnolla. Vaikka sovellukset ja niiden tarjoama digitaalinen todellisuus
onkin siis parhaimmillaan mahdollisuus, niin niiden hyödyntämisen ei voi olla se ainoa suunta, johon meidän tulisi opetusta kehittää.
Onko tulevaisuuden
opettajan uhkakuva siis netin kaatuminen ja turvautuminen ”kiviaikaisiin
opetusmenetelmiin”? Vai mitä
tulevaisuuden opettajan digiosaamisen tulisi olla?
Lähteet:
Kahoot!: https://getkahoot.com/ (Luettu: 29.1.2016.)
Laakso, M. 2015. Luentodiat: Oppimisympäristöjen kehittämisen nykytilanne ja tulevaisuus?
http://www.slideshare.net/MatleenaLaakso/oppimisympristjen-kehittmisen-nykytilanne-ja-tulevaisuus (Luettu: 29.1.2016)
Quizizz: http://quizizz.com/ (Luettu: 29.1.2016.)
QR-koodit: http://www.qr-koodit.fi/ (Luettu: 29.1.2016.)