Omien laitteiden hyödyntäminen osana opetusta

Vuoden 2014 lakiuudistus antoi opettajalle oikeudet teettää jälki-istunnossa kasvatuksellisia tehtäviä sekä mahdollisti kasvatuskeskustelut jälki-istuntojen vaihtoehtona. Lisäksi opettajille tuli oikeus takavarikoida oppilaan puhelin oppitunnin ajaksi, jos oppilas häiritsee sillä opetusta. Voimakeinoin tätä ei saa kuitenkaan toteuttaa, sillä se ei ole vaarallinen esine.

Käytännössä tämä tarkoittaa kuitenkin opettajan kannalta parempia mahdollisuuksia hyödyntää myös oppilaiden omia digitaalisia laitteita opetuksessa, sillä nyt opettajilla on lakiin kirjatut oikeudet ottaa laite pois oppilaalta, jos sitä ei käytetä tunnin tarkoituksen mukaisesti. Tietysti asianmukaiset luvat on hankittava myös oppilaiden huoltajilta, mutta käytännössä lakimuutos osaltaan helpotti myös BYODin hyödyntämistä opetuksessa.                  

Vaikka oma asenteeni digitaalisten oppimisympäristöjen ja oppilaiden omien laitteiden hyödyntämisestä onkin vielä skeptinen, niin näen ne kuitenkin yhtenä mahdollisuutena, jos se oppilasmateriaali huomioiden on vain mahdollista. Tätä tukevat lakimuutoksetkin ovat siis näin ollen tervetulleita, mutta opettajien pakottaminen digitalisoitumaan ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista, vaan enemmän tarvittaisiin neuvoja ja ymmärtävää asennetta ongelmien ilmetessä.

                       
                            Kuvan lähde: https://www.webanywhere.co.uk/enterprise/byod-workplace-free-whitepaper/

Lähteet:

Edu.fi -verkkosivusto. http://www.edu.fi/valo_opas/ratkaisut_ja_niiden_rakentaminen/oppilaat_omilla_laitteilla (Luettu: 16.2.2016.)

Laki perusopetuslain muuttamisesta. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20131267#Pidp627792 (Luettu: 16.2.2016.)

Tamperelainen. Paikallisuutiset 3.1.2014. http://www.tamperelainen.fi/artikkeli/272858-koulu-alkoi-uusin-saannoin-nain-opettajien-oikeudet-laajenevat (Luettu: 16.2.2016.)

Some-optimisti vai skeptikko?

Blogimme nimellekin uskollisena päätin hieman tarkastella muutamaa artikkelia, jotka käsittelevät opettajan roolia somessa. Ensimmäisessä Opettaja-lehden artikkelissa pyritään kannustamaan somen opetuskäyttöön pelotta, kun taas toisessa pohditaan, miten lasten ja oppilaiden somen käyttöä tulisi valvoa ja mitä siitä tulisi tietää. Näiden kahden lisäksi tutkin Opetin.fi -sivuston blogin Somekettiä opettajille.

Opettaja-lehden artikkelissa Selätä some-peikot Tampereen ammatillisen opettajakorkeakoulun TAOKK:n yliopettajat Pirjo Jaakkola, Päivi Lehtonen ja Maija Kärnä puhuvat somen opetuskäytön puolesta. Somen hyödyntämisen hyvinä puolena he näkevät muun muassa mahdollisuuden hyödyntää kuvaa tekstin rinnalla, kurssimme luennoillakin mainittu MOOC ja erityisesti sen että mikäli opettaja itse jaksaa innostua somen käytöstä se taipuu oivasti opetuskäyttöön - tärkeintä on keskittyä pedagogiaan teknologian sijaan.

Itse en kokenut löytäväni kauhean hyviä perusteluja kyseisestä artikkelista sille, miksi somea tulisi käyttää opetuskäytössä. Se että jokin keino "taipuu opetuskäyttöön" ei minusta välttämättä tarkoita, että sitä tarvisi hyödyntää. Kai käytännön ihmisenä kaipaisin tässäkin artikkelissa enemmän käytännön esimerkkejä tavoista miten sitä somea hyödynntetään - nyt artikkeli vain kannustaa selättämään some-peikot ja muuttumaan some-optimistiksi ilman minun mielestäni sen parempia syitä. Itselle lähinnä tulee mielikuva, että artikkelissa somella tarkoitetaan kaikkea verkossa tapahtuvaa opetusta, kun itse sisäistän someen ehkä ennemminkin Facebookin tai Twitterin tapaiset palvelut.

Artikkelissa kyllä mainitaan, että opiskelijat pitävät yhteyttä Facebookin, Whatsappin välityksellä ja ovat kokeneet sen hyödylliseksi. Tämän voin allekirjoittaa, moni asia olisi opiskeluaikanani ollut vaikeampaa selvittää esimerkiksi ilman vuosikurssimme yhteistä Facebookryhmää jossa saa vastauksen kysymykseen kuin kysymykseen - opintoihin liittyen ja niiden ulkopuolelta. Vaatiiko se kuitenkaan opettajan läsnäoloa somessa ja eihän tämä ole sitä somen opetuskäyttöä, vai onko? Ehkä artikkeli ei vain aukea minulle niin kuin olisi tarkoitus, mutta se ei kuitenkaan saa markkinoitua minulle some-optimistin roolia.

Mitä tulee sitten tähän toiseen puoleen somen käytössä opettajan työssä - siihen, miten opettajan kuuluisi vapaa-ajallaan siellä toimia ja miten taas valvoa ja ohjata oppilaiden vapaa-ajan toimintaa somen syövereissä? Opettaja-lehden artikkelissa Inessä somessa luokanopettaja ja rehtori Annukka Lahtinen kertoo kuinka hän poikansa Tuukan kautta on perehtynyt erilaisiin some-ilmiöihin ja kuinka hän poikansa toimintaa siellä valvoo. Perehtyneisyydestä somen maailmaan on Lahtiselle ollut hyödyksi keskustellessa koulunsa oppilaiden vanhempien kanssa lasten valvomisesta sosiaalisessa mediassa - esimerkiksi oman poikansa Ask-fm palvelun käytöstä hän on saanut kerrottua vanhemmille oikeita esimerkkejä, joiden avulla hän on saanut vanhemmille havainnoillistettua some todellisuutta.

Minusta on ehdottomasti hyvä, että opettaja ja vanhempi on tietoinen siitä, minkälaisia eri palveluja ja sovelluksia lapset ja nuoret käyttävät sosiaalisessa mediassa. Silloin heitä on helpompi ohjeistaa ja suojella niiden riskeiltä. Mutta toisaalta kaiken maailman sovelluksia ja foorumeja on jo niin paljon, että voidaanko opettajan olettaa pysyvän perässä? Tässä varmasti on opettajien ja oppilaiden vanhempien yhteistyö paikallaan.

Myös Opetin.fi blogissa yhtenä ohjeena on tutustua sosiaaliseen mediaan perusteellisesti. Ja mikä minusta vähintäänkin yhtä tärkeää, opettaa sosiaalisen median perusteet - vaikka nuoret ovat varmasti hyvinkin taitavia käyttämään sovelluksia, voi heiltä helposti unohtua vastuullisuus ja niiden käytön riskit.

Lisäksi Opetin.fi blogin someketti muistuttaa myös yhdestä tärkeästä seikasta: kiusaamisen ennaltaehkäisemisestä. Some mahdollistaa aivan uudenlaisen keinon kiusata ja terrorisoida toista ihmistä ja tässä täytyy opettajankin olla valppaana.


Lähteet: http://www.opettaja.fi/cs/Satellite?c=Page&pagename=OpettajaLehti%2FPage%2Fjuttusivu&cid=1351276519632&juttuID=1355755627780

 http://www.opettaja.fi/cs/opettaja/jutut&juttuID=1408911522661

 http://www.opetin.fi/blogi/someketti-opettajille-uuden-opsin-mukaan/

Ensikosketus Twitteriin

Moni tuntui tällä kurssilla saaneen ensikosketuksensa Twitterin maailmaan, enkä itsekkään tehnyt tästä poikkeusta. Sinisen lintulogon valtakuntaan astumiselle ei tuntunut olevan sen suurempaa tarvetta ja niin liittyminen oli jäänyt, vaikka tilit Instagramista, Facebookista ja monista muista sosiaalisen median ympäristöistä löytyivätkin. Sen suurempaa syytä Twitterin boikotoimiselle ei siis ollut ja kurssin alkaessa tuli tuo tili sitten luotua reaaliaikaisen keskustelun toivossa.

 Kurssiympäristönä Twitter oli kuitenkin hieman pettymys, sillä opiskelijat eivät juurikaan luentojen sisältöjä kommentoineet ja Twitteristä muodostui lähinnä tiedotuskanava kurssin vetäjille. Tästä tympääntyneenä päätin sitten itse laittaa melko kriittisen twiitin vastausten toivossa, ja ruudulle ilmestyi tämä:

                                                                     Kuvakaappaus Twitteristä.

Siis mitä? Uudelleentwiittasi minne?  Ja kuka ihme tuo toinen uudelleentwiittaaja oikein on?

Tuli siis kerralla todettua, ettei minulla oikeastaan ollut hajuakaan siitä, mitä kaikkea tällä sovelluksella oikein voi tehdä. Vaikka siis pääpiirteittäin tiedänkin Twitterin toimintaperiaatteen ja tilinluominen kävi yllättävänkin helposti, niin en todellakaan voi sanoa olevani mitenkään vahvoilla Twitterin maailmassa. Ei siinä toki mitään pahaa ole, että sanomisani lainaillaan ja sain twiittiini myös vastauksia kurssin pitäjiltä, mutta vaatii vielä paljon perusteellisempaa tutustumista ennen kuin täysin ymmärrän, mitä twitterissä voi oikein tehdä ja mihin twiittini oikeastaan voivat päätyä.

Itse en siis ainakaan toistaiseksi koe Twitteriä kovinkaan turvallisena ympäristönä osana omaa opetustani, mutta toki sen hyödyntämiselläkin on puolensa. Ehkä sitten kun ensin itse täysin ymmärrän mitä siellä oikein pitäisi tehdä.

Lähteet:

Luma.fi  http://www.luma.fi/artikkelit/2433/viserra-luokassa-twitter-opetuskayttoon

Twitterin kotisivut. https://twitter.com/

Teinejä jää auton alle

Olemme käsitelleet monessa postauksessa digitalisaatiota hyvin kriittisesti, eikä tämä kirjoitus muuta näkökulmaa. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että totta kai koulun on muututtava yhteiskunnan mukana, mutta viihdelaitosta emme voi siitä tehdä. Mikäli keskiössä on lasten kasvattaminen parhaalla mahdollisella tavalla, kaikki opetusmenetelmälliset kikkailut menettävät merkityksensä. Kaikki toiminta on perusteltava pedagogiikalla. Tämä ei tietenkään sulje pois digilaitteiden käyttöä opetuksessa, mutta ulkokohtaisuus (myös digitalisaatiossa) on unohdettava.

Aiemmissa blogikommenteissa on sivuttu myös lasten liiallista laitteiden käyttämistä kotona, minkä vuoksi on perusteltua rajoittaa niiden käyttöä koulussa. Riippuvuudesta kertonee tutkimus, jonka mukaan joka tunti yksi nuori jää auton alle tuijottaessaan kännykkää.

Koulun ei tulisi mukailla yhteiskunnan liikkeitä, vaan olla askel edellä. Nykyaika on digitalisaatiota, joten mitä koulussa pitäisi tapahtua nyt, jotta se olisi askeleen edellä? Kenties opettaa lapset olemaan sosiaalisia jälleen - ilman ruutua?

"Vähemmän digitalisaatiota ja enemmän kirjojen lukemista"

Törmäsin tänään artikkeliin, jossa suomalainen peruskoulun lähettiläs esittää oman mielipiteensä digitaalisaatiosta ja sen hyödyntämisestä kouluissa. Artikkeli löytyy tästä http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2016/01/31/suomalaisen-peruskoulun-lahettilas-on-huolissaan---naivettyminen-uhkaa. Pasi Sahlberg on siis koulutusasiantuntija ja kasvatustieteiden tohtori, joka työskentelee vierailevana professorina Harvardin kasvatustieteellisessä tiedekunnassa.

Sahlberg sanoo esimerkiksi näin:

"Vähemmän digitalisaatiota ja enemmän kirjojen lukemista ja sosiaalisia taitoja."

"Digitalisoinnissa pitäisi panna jäitä hattuun ja miettiä, mitä jatkuva älylaitteiden räplääminen tekee lasten aivoille."

"Liiallinen internetin käyttö voi aiheuttaa muun muassa tarkkaavaisuushäiriöitä ja muuttaa tiedon prosessointia tavoilla, jotka haittaavat oppimista."

"Ulkoa opettelemista ei pitäisi unohtaa, vaikka kaikki tarvittava tieto löytyisikin Googlesta."

Tässä kohtaa tarvii kyllä myöntää, etten ole pohtinut digitalisaatiota lainkaan tuosta näkökulmasta. Juuri edellisessä kommentissani parjasin kouluissa käytettävää "pänttäämistä" enkä ajatellut ollenkaan, että siitähän voi tosiaan olla aivoille hyötyä, että opettelee asioita ulkoa (vaikka ne muistaisikin sitten vain sen kokeen ajan). Nyt tämä tuntuu täysin itsestään selvältä ajatukselta. Ja nämä väitteet esittää kuitenkin kasvatusalan ammattilainen, joka varmasti tietää, mistä puhuu. Digitalisaatio on niin uusi ilmiö, että sen vaikutuksia aivoihin ei pystytä vielä ennustamaan pitkällä aikavälillä. Voiko siitä olla pelkkää haittaa meille kaikille? Oppilaat viettävät vapaa-ajallaan ruudun edessä tolkuttomia aikoja, niin onko hyvä, että samaa tehdään vielä koulussakin?

Mitä ajatuksia tällaiset väitteet herättävät teissä?