Matleena Laakson pitämä luento oli omasta mielestäni hyvin
mielenkiintoinen ja herätti monenlaisia ajatuksia. Pakko myöntää, että omastakin
mielestä oli hauska päästä kokeilemaan millaisia asioita QR-koodien ja kuvien
takaa paljastuu kun niitä katsotaan älylaitteiden ja erilaisten sovellusten kautta.
Vaikka en siis itse suostukaan myöntämään, että opettajan ammattitaito olisi sama
kuin hänen TVT-osaamisensa, niin näen erilaisten sovellusten hyödyntämisen
mahdollisuutena silloin, kun siihen on laitteiden ja tietotaidon puolesta
mahdollisuus. Omaa ammattitaitoa kun kuitenkin voi ja pitääkin kehittää monessakin
mielessä, eikä digiosaamisesta ole opettajalle ainakaan haittaa.
Luennolla esiteltiin monenlaisia sovelluksia, kuten Quizziz,
Aurasma ja Thinglink, joista muutamia pääsimme myös itse kokeilemaan. Omassa
käyttötarkoituksessaan ne kaikki ovatkin varmasti hyödyllisiä ja omat
käyttökokemukseni olivat yksinomaan positiivisia, mutta näen niiden
hyödyllisyyden kuitenkin riippuvan osittain opettajan omasta persoonallisuudesta.
Siinä missä toinen opettaja kaipaa avukseen pelinomaisia oppimisympäristöjä tai
QR-koodien taakse koodattua ”lisättyä todellisuutta” (Laakso 2015), niin toinen
saattaa kokea digitodellisuuden sopimattomaksi omiin opetusmetodeihinsa. Toki
erilaisten opetusmetodien variaatiot sekä erilaisten oppimisympäristöjen hyödyntäminen
monipuolistaa opetusta, mutta opettajan on ensin itse hallittava näiden
sovellusten käyttö ja digilaitteiden käytön tulisi olla aina tarkoituksen
mukaista sekä tavoitteellista. Onko
siis ”perinteisiä” opetusmenetelmiä käyttävä opettaja tulevaisuudessa muutosvastarintainen
ja vanhentunut painos, siinä missä diginatiivi saa jo äidinmaidossa erilaisten sovellusten
käyttöperiaatteet? Ja perustuuko tulevaisuuden opettajuus yhä enenevässä määrin
erilaisiin sovelluksiin ja niiden hallitsemiseen?
Jos sitten lähestytään luentoa vielä annetun
tehtävän näkökulmasta, niin omat kokemukseni webinaareista eli
verkkoseminaareista sekä erilaisista luennolla kokeilemistamme sovelluksista
ovat pääsääntöisesti positiivisia. En varmaankaan tule käyttämään koskaan
kaikkia esiteltyjä sovelluksia, mutta esimerkiksi Kahoot! on itselleni
tuttu sovellus, jota olen jo aiemmin hyödyntänyt ja näen sen Quizizz:in ohella itselleni
hyödyllisenä työkaluna. Näiden lisäksi hyödyllisenä näen myös QR-koodit ja niiden
tuoman lisäsisällön. Uskonkin käyttäväni QR-koodeja tulevaisuudessa monessakin
yhteydessä jo siitä syystä, että niiden avulla on mahdollista säästää luontoa, kun kaikkea ei tarvitse tulostaa paperille.
Mielestäni olisi kuitenkin hyvä muistaa, että
turvautuessamme opetuksessa erilaisiin sovelluksiin tulemme samalla sitoneeksi
itsemme monenlaisiin ehtoihin. Netin on oltava riittävä, jotta sovelluksia
voidaan käyttää. Käyttöön tarvitaan erityiset laitteet, jotka vaativat virtaa,
ja joita on oltava ryhmälle riittävä määrä. Ja vaikka perusedellytykset
olisivatkin kunnossa, niin toisinaan itse sovellukset vain kaatuvat eivätkä
toimi kunnolla. Vaikka sovellukset ja niiden tarjoama digitaalinen todellisuus
onkin siis parhaimmillaan mahdollisuus, niin niiden hyödyntämisen ei voi olla se ainoa suunta, johon meidän tulisi opetusta kehittää.
Onko tulevaisuuden
opettajan uhkakuva siis netin kaatuminen ja turvautuminen ”kiviaikaisiin
opetusmenetelmiin”? Vai mitä
tulevaisuuden opettajan digiosaamisen tulisi olla?
Lähteet:
Kahoot!: https://getkahoot.com/ (Luettu: 29.1.2016.)
Laakso, M. 2015. Luentodiat: Oppimisympäristöjen kehittämisen nykytilanne ja tulevaisuus?
http://www.slideshare.net/MatleenaLaakso/oppimisympristjen-kehittmisen-nykytilanne-ja-tulevaisuus (Luettu: 29.1.2016)
Quizizz: http://quizizz.com/ (Luettu: 29.1.2016.)
QR-koodit: http://www.qr-koodit.fi/ (Luettu: 29.1.2016.)
Luennolla esiteltiin hurja määrä erilaisia opetukseen sopivia sovelluksia, joista itselleni suurin osa oli ennestään tuntemattomia. Käytän itse paljon sosiaalista mediaa ja olen kasvanut digitaalisten sovellusten ahkeraksi käyttäjäksi, mutta silti nämä luennolla esitellyt sovellukset olivat suurimmaksi osaksi vieraita. Voisin toki kuvitella tulevaisuudessa työssäni opettelevani mielenkiintoisiksi ja tarpeellisiksi kokeviani sovelluksia, mutta hieman kyllä epäilyttää, pystyvätkö alallla pidempään olleet opettajat enää omaksumaan niiden käyttöä. Ja onko se edes tarpeellista.
VastaaPoistaOn hienoa, että koulumaailmaa kehitetään uuden opetussuunnitelman muodossa. Mielestäni tämä on välttämätöntä, vaikka itse olenkin opiskellut kouluaikoina melko "perinteisesti" ja silti opiskelutaitoni ovat omiin tarpeisiini riittävät. Ehkä ei olekaan kyse pelkästään tarpeesta syöksyä digimaailmaan ja yrittää tietotekniikan avulla mullistaa opetusta vaan koko opetuksen muuttamisesta nykyaikaisempaan ja paremmin tarpeita palvelevaan suuntaan. Tarkoitan tällä sitä, että opiskelu- ja opetustekniikoita muutettaisiin ulkoa opettelusta ja liian monien asioiden samanaikaisesta pänttäämisestä enemmän innostavaan, keksivään ja oppilaita osallistavaan opetukseen. Tähän voi hyvin yhdistää digitaalisia välineitä ja uusia sovelluksia opettajan kiinnostuksen ja tarpeen mukaan.
Opettajan tulevaisuuden digiosaamisen pitäisi mielestäni olla omien resurssien rajoissa ajan hermolla pysymistä; tärkeää on tiedostaa mahdollisuus digitaalisten välineiden käyttöön ja mahdollisesti opetella käyttämään edes muutamaa sovellusta, joita voi tarpeen mukaan hyödyntää opetuksessa. Tärkeintä on kuitenkin se, että opettaja on kiinnostunut oppilaiden oppimisesta ja tekee parhaansa sen eteen, että oppilaat ovat innostuneita ja kiinnostuneita oppimaan uutta, tapahtui se sitten tietotekniikan avulla tai ilman.
Kriittinen pohdinta on aina tärkeää. On hyvä miettiä, milloin tvt tuo lisäarvoa ja milloin se toimii paremmin kuin perinteinen opetustapa. Jännä havainto on, että Suomessa tvt:n opetuskäyttö on vähäistä ja silti pärjäämme Pisassa hyvin. Ei tästä suoria johtopäätöksiä voi vetää, mutta tästäkin on käyty hyvää keskustelua.
VastaaPoistaTvt:n hyödyntäminen opetuksessa on pitkään olllut opettajan omasta aktiivisuudesta ja kiinnostuksesta kiinni, mutta uuden opsin myötä näin ei enää ole. Kaikkien tulee oppia koulussa perusasiat, sillä tvt on paitsi oppimisen väline ja kohde, myös tärkeä kansalaistaito.
KUn asiaa mietitään laajasti, oleellista on jokaisen oppijan polku. Miten ja missä vaiheessa hän mitäkin oppii? Sitä voineen pitää yksittäisen opettajan osaamista tärkeämpänä. Jossain oppilaitoksissa on tehty suunnitelma, mitä milläkin vuosiluokalla opitaan, toisissa taas on sovittu, että tietyt asiat ovat äidinkielen opettajien vastuulla, tietyt reaaliaineiden opettajien vastuulla jne.
Nämä vastuut tarkoittavat nimenomaa sovelluksen käytön ja periaatteiden opettamista. Esimerkiksi, jos äikässä opitaan blogin käyttämistä, voidaan blogi ottaa missä aineessa tahansa käyttöön, kun se jo työkaluna hallitaan. Tällöin kaikki muut opettajat voivat keskittyä perusohjeiden sijaan suoraan sisältöön.
Tämä luento kokonaisuudessaan oli esimerkki siitä, millaista digivälineiden käyttö opetuksessa voi olla silloin, kun opettaja on niiden käytöstä kiinnostunut ja käyttöön viimeisen päälle perehtynyt. Me kriittiset opiskelijatkin katsoimme innolla mitä kaikkea Aurasma saa ruudulla aikaan. Innostuksen siirtäminen opettajiin lieneekin suurin haaste uusien opetusmenetelmien markkinoinnissa. Silti on mielestäni ok, jos jotkut opettajat löytävät innon opetukseen jostain muualta. Aito innostus siirtynee opettajista myös oppilaisiin.
VastaaPoistaTällä luentokerralla koin, että sain ensimmäisen kerran jotakin konreettista ja uutta siitä, mitä digivälineiden käyttö koulussa voisi olla. Huomasin, että olen ilmeisesti jo tässä vaiheessa pudonnut kärryiltä, kun suurin osa asioista oli minulle täysin uutta :)
VastaaPoistaOlen kriittinen teknologian käytön suhteen, mutta kuten Tarjakin sanoi, kriittisimmätkin uppoutuivat innokkaina ihmettelemään kaikkia niitä mahdollisuuksia mitä luentosaliin oli kokeiltavaksi tuotu. Tuli tunne, että haluaisin päästä kokeilemaan näitä opetukseen! Vaikka mielestäni teknologian käyttö menee usein vain teknologian hifistelyksi, voi se tarjota vaihtelua ja monipuolistaa opetusta kuten mikätahansa erilainen työtapa tai opetusmenetelmä. Uskoisin, että itse tulen käyttämään erilaisia sovelluksia ja digivälineitä juuri opetuksen monipuolistavana tekijänä.