Luennolla käytiin
läpi erilaisia oppimisteorioita sekä pohdittiin niiden heikkouksia ja
vahvuuksia. Saimme tehtäväksemme esitellä tarkemmin kaksi pedagogista mallia.
Valitsin esittelyyn flipped classroom –mallin.
Enemmän tietoa aiheesta hakiessani huomasin, että on olemassa myös flipped
learning –malli, mikä on huomattavasti laajempi. Suomennettuna nämä mallit ovat
käänteinen opetus ja käänteinen oppiminen. Luennolla esitelty flipped classroom
-malli eli käänteinen opetus painottaa ainoastaan oppimisen teknisen
toteutuksen muutosta. Yksinkertaisuudessaan flipped classroom tarkoittaa sitä,
että opettaja on etukäteen antanut oppilaille tehtäväksi esimerkiksi katsoa
luentovideon tai lukea jonkin artikkelin jne. Varsinaisille oppitunneille jää täten enemmän aikaa prosessoida
katsottua/kuultua/luettua. Alun perin flipped classroom –malli alkoi nimenomaan
opetusvideoista, mutta flipped learning -mallissa eli käänteisessä oppimisessa
teknologia ei ole keskiössä, vaan siinä on enemmänkin kyse oppimiskulttuurin
muutoksessa, jossa opettajajohtoisuuden sijaan vähennetään kontrollia ja
luotetaan oppilaan haluun oppia.
Termien risteävyys
tuottaakin hieman ongelmia oppimisteorioiden suhteuttamisesta kyseiseen
pedagogiseen malliin. Oliko luennolla tarkoitus tuoda esiin vain flipped
classroom –malli rajaamalla flipped learning –malli ulkopuolelle vai mahtoiko
kyseessä olla termien sekoittuminen? Niin tai näin, mielestäni flipped classroom
–malli mukailee eniten konstruktivistista oppimisteoriaa, jossa aiemmin saatu
tieto rakentuu uuden päälle. Flipped learnig –malli menee mielestäni askeleen
edelle ja on eniten kytköksissä sosiokonstruktivistiseen oppimisteoriaan, jossa
tieto syntyy yhteisössä ja opettajan rooliksi jää oppimaan ohjaaminen.
Idea on
mielenkiintoinen, mutta ei toki uusi.
Yksinkertaisimmillaan flipped classroom –malli käytännössä tarkoittaisi
kotiläksyn paikan vaihtamista oppitunnin jälkeen tapahtuvasta toiminnosta oppituntia ennen tapahtuvaksi. Jäin kuitenkin miettimään, suurentaako
menetelmä entisestään oppimiseroja; se vähemmän tunnollinen ja
oppimisongelmainen oppilas, joka unohtaa katsoa videon on muista jäljessä ennen
kuin oppitunti ehtii edes alkaa.
Toiseksi pedagogiseksi malliksi blended
learning –mallin eli sulautuvan opetuksen. Suomenkielinen termi eroaa
esimerkiksi monimuoto-opetus -termistä siten, että sulautuvassa opetuksessa
suuressa roolissa on kontakti- ja verkko-opetuksen sulautuminen. Blended learning
–mallia luonnehtii se, että oppiminen ei rajoitu aikaan tai paikkaan,
oppimispolku ei ole esimerkiksi opettajan ennalta määräämä ja opiskelutahti on
yksilöllinen. Koska käytännössä mallia
voi toteuttaa monin tavoin, se kattanee kaikki kolme käsittelemäämme
opetusteoriaa. Lisäksi konnektivismi uutena ilmiönä on mielestäni suuresti
sidottu sulautuvaan opetukseen juuri verkkoympäristössä tapahtuvan opiskelun
vuoksi.
Luokanopettajan näkökulmasta on vaikea
hahmottaa, kuinka toteuttaisi blended learning –menetelmää. Vaatisi melkoista
kulttuurinmuutosta, jos haluaisin vaihtaa osan kontaktiopetustunneista verkossa
tapahtuvaan opiskeluun. Kotitehtävien muodossa verkko-oppiminen voisi ehkä olla
mahdollista, esimerkiksi samalla tyylillä, kuin me kirjoittelemme tätä blogia:
kotitehtävänä, mutta vuorovaikutuksessa keskenämme. Lisäksi nykyään on
lisääntynyt paljon Skype-palvelun kautta opettaminen. Oppilas voi olla estynyt
tulemaan kouluun esimerkiksi vakavan sairauden takia ja on sen vuoksi
yhteydessä oppitunteihin videopuhelun kautta. Opettaja-lehdestä löytyi rohkaiseva
juttu aiheeseen liittyen: http://www.opettaja.fi/cs/opettaja/jutut&juttuID=1408911953814.
Tässä vielä muutamia kysymyksiä
kommentoinnin tueksi: Mitä mieltä te olette flipped classroom ja flipped learning –dilemmasta? Voisiko jokin muu
oppimisteoria tukea näitä paremmin kuin mainitsemani teoriat? Mitä blended learning –malli voisi tarkoittaa
alakoulussa? Kuuluuko skype-opetusesimerkki
mielestänne blended learning –malliin vai onko se jotain muuta?
Lähteet:
Flipped classroom -mallissa oppilas tekee siis valmistelevan tehtävän oppituntia varten, jotta tunnilla voidaan keskittyä ymmärtämisen syventämiseen ja opitun prosessointiin. Eikö tätä voisi yhdistää perinteiseen opetukseen niin, että oppilaiden ei tarvitsisi itse tehdä valmistelevaa tehtävää vaan opiskeltava asia jaettaisiin kahdelle oppitunnille; ensimmäisellä tunnilla toimittaisiin perinteisen tavan mukaan ja flipped learning -malli otettaisiin käyttöön toisella tunnilla, jolloin syvennettäisiin aiemmin opittua? Tällöin ei syntyisi mainitsemaasi ongelmaa, että vähemmän tunnolliset oppilaat olisivat jäljessä jo ennen kuin opetus ehtii edes alkaa. Vai eikö tähän ole aikaa, jolloin ikinä ei ehditä kunnolla syventyä aiheeseen vaan hypätään jo seuraavaan? Toimiakseen kunnolla flipped learning -malli vaatisi varmasti totuttelua sekä opettajalta että oppilailta. Mutta toisaalta en näe mitään syytä, miksei se voisi harjoiteltuna toimia.
VastaaPoistaToimiakseen alakoulussa (ja miksei yläkoulussakin) blended learning -malli edellyttäisi oppilailta ainakin oma-aloitteisuutta ja teknologiaosaamista. Edelleen tullaan kuitenkin kysymykseen taloudellisesta eriarvoisuudesta. Kaikilla ei ole välttämättä mahdollisuutta tehdä kotona tehtäviä verkossa. Tällöin opettajan pitäisi ensin varmistua siitä, että kaikilla on yhtenevät välineet tehtävien tekemiseen. En kuitenkaan pidä huonona vaihtoehtona sitä, että esimerkiksi osan kotitehtävistä siirtäisi verkkoon. Varsinkin tällainen vuorovaikutuksessa tapahtuva tehtävien tekeminen olisi kaivattu lisä perusopetukseen, oli kyse sitten verkossa tai kasvokkain tapahtuvasta viestinnästä.
Skypen kautta opettamista en ole kuullut käytettävän juuri muussa tapauksessa kuin tuossa sinun mainitsemassasi eli ns. poikkeustilanteessa, mikäli oppilas on syystä tai toisesta estynyt osallistumaan kontaktiopetukseen. Kannatan itse sen käyttöä tuollaisissa tilanteissa, koska olisi typerää olla hyödyntämättä teknologian tarjoamia mahdollisuuksia. Kuitenkin, koska kyseessä on kyse yksittäisestä oppilaasta, en ehkä katsoisi sen kuuluvan blended learning -malliin, vaikka sen määritelmät toteutuvatkin. Itse ajattelen pedagogisen mallin tarkoittavan jotain sellaista, jota käytetään useamman kuin yhden oppilaan kohdalla. Ja vaikka esimerkiksi Opettaja-lehden artikkelissa esitelty poika opiskeleekin blended learning -mallin mukaan, muu luokka opiskelee perinteisesti, vaikka he ovat toki mukana teknologiaa hyödyntävässä opetustilanteessa, mutta se ei koske heitä itseään. Skypen kautta opettamista voisi hyödyntää oppimista tukevana lisänä. Opettaja voisi tehdä verkkoon esimerkiksi apuvideoita käsitellyistä aiheista. En kuitenkaan näe, että skypeopetus voisi korvata kontaktiopetusta.
Käsittääkseni flipped classroom -malli on otettu käyttöön nimenomaan ajan säästämiseksi, jolloin ehdottamasi oppituntien puitteissa tapahtuva videon katselu ei ole enää tämän mallin mukainen. Lisäksi video voi olla nimenomaan opetusvideo, jossa opettaja kuvaa itseään opettamassa. Tällöin videota ei tarvittaisi, vaan opettaja voisi opettaa ensimmäisellä tunnilla ja seuraavalla tunnilla otettaisiin flipped learning -menetelmä käyttöön.
PoistaAjan säästämisestä mieleeni tulikin, että flipped classroom voisi toimia yläkoulussa, jossa on vielä jyrkkä oppiainejakoisuus ja tunnit ripoteltu sinne tänne. Jos yhdellä ryhmällä on esimerkiksi historiaa vain kerran viikossa, flipped classroom -menetelmä voisi olla ratkaisu ajankäytöllisiin ongelmiin. Tämä tietenkin edelleen edellyttää sitä, että oppilaat tekevät kotiläksyt. Toisaalta etukäteinen kotitehtävä voi motivoida paremmin, kun tiedossa on, että asiaa käsitellään seuraavalla tunnilla.
Ensimmäinen Tarjan lähdelinkki ei muuten toiminut minun koneellani.
VastaaPoistaTämä osoite toimi:
http://www.edimensio.fi/content/flipped-learning-%E2%80%93-l%C3%A4%C3%A4ke-matematiikan-opiskelun-motivaatio-ongelmiin
Flipped classroom -lähestymistapa opetuksen rakentamiseen kuulostaa kyllä hyvältä. Vaikka sinänsä se käytännössä muuttaakin vain vähän sitä merkitystä, joka kotitehtävillä on, niin tämä pieni muutos tuo kuitenkin suuren muutoksen oppimisen näkökulmaan. Oppimista ei mielletäkään vain luokkahuoneessa tapahtuvaksi opettajaan sidotuksi toiminnaksi, vaan se tapahtuu siellä missä oppilas on ja milloin oppilas vain tahtoo oppia. Näinhän asia on aina ollut, mutta tämä opetustekninen lähestymistapa tukee sitä, että oppilas itsekin sen tajuaa. Tämä lähestymistapa voi madaltaa oppilaan kynnystä alkaa tietoisesti itseoppimaan omien vapaa-ajan mielenkiinnon kohteidensa lisäksi koulun oppisisältöjä. Yllättävän iso koukku menetelmässä varmasti on se, kun oppilas oppitunnilla huomaakin jo tietävänsä oikeita vastauksia ja sen, mistä tunnilla puhutaan.
VastaaPoistaHaaste tässä menetelmässä on tietenkin juuri se itse-opiskelumateriaali. Mistä saada eri oppiaineisiin ja aiheisiin sopivat videot? Mielenkiintoisen opetusvideon itse tekeminen voi olla haastavampaa, kuin asian opettaminen livenä oppilaille. Mitä suuremmalla volyymilla opettajat flipped classroomia alkaisivat käyttämään ja myös jakamaan materiaalejansa, niin sitä helpommaksi menetelmän käyttö tietysti tulisi. Tässäkin tarvittaisiin siis tienraivaajia flipped classroomin syvyyksiin.
Oma kokemukseni yliopisto-opetuksessa tämän tapaisesta opetustekniikasta on positiivinen. Yliopistokurssin toteutus flipattuna oli erityisen opettavainen kokemus. Kyseisellä kurssilla ennen varsinaisen opetuksen alkua piti kirjoittaa essee kirjallisuuden pohjalta. Tämä ennakkotehtävä vastasi sitten kurssin tenttiä. Vaikka tämä olikin vain pieni muutos opetusjärjestelyssä, niin kurssin luennoista ja pienryhmistä sai kyllä paljon enemmän irti, kun oli joutunut/saanut perehtyä aiheeseen jo etukäteen. Yleensä yliopistokurssien aiheeseen toden teolla perehtyy vasta luentojen/ryhmien jälkeen ja ennen tenttiä. Silloin ei enää olekaan mahdollista kysyä ja keskustella kirjallisuuden ja materiaalien herättämistä kysymyksistä.
Flipped classroom on siis ehdottomasti yksi menetelmä, jonka käyttämistä jokaisen opettajan on hyvä harkita omassa opetuksessansa. Pieni flippaus käytännössä voi olla iso muutos oppimisessa.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKoen flipped-classroom ajatuksen ihan hyvänä, mutta käytännössä siinä olisi juurikin se ongelma, että aina olisi niitä oppilaita jotka eivät olisi kärryillä siitä, mistä tunnilla puhutaan. En usko että tällaista vähemmän tunnollista oppilasta motivoisi yhtään sen enempää tehdä tunnille etukäteen jotain tehtäviä, kuin niin sanottuja tavallisia kotiläksyjä. Kotiläksyjen väliin jättäminen sen sijaan voi olla vähän vähemmän haitallista, koska niissä yleensä syvennetään tai kerrataan tunnilla opittua. Perinteisellä mallilla oppilas jättää vain kertaamisen/syventämisen väliin, kun taas flipped-classroomia hyödynnettäessä oppilas ei olisi missään vaiheissa kärryillä, jos ennakkotehtävä jää tekemättä.
VastaaPoistaFlipped-classroom palvelee ehkä parhaiten korkeakouluopiskelijoita tai muita sellaisia opiskelijoita, jotka ovat kenties motivoituneempia oppimaan kuin niin sanotut tavalliset kouluun pakotetut peruskoululaiset. Flipped-classroom palvelee niitä, joilla on suuri tiedonjano vapaa-ajallakin.
Varmasti menetelmä silloin tällöin toteutettuna on hyvinkin virkistävää, jos hyvää materiaalia on saatavilla. Ei ehkä ole kovin vaarallista jos se vähän laiskempi oppilas on kerran vähän normaalia enemmän pihalla siitä, mitä luokassa tapahtuu. Ja eiköhän flipped-classroomissakin ole tarpeen pieni pikakertaus ennen syventymistä, jolloin tämä Laiska-Jaakkokin pääsee mukaan juttuun.