Toisella luento kerralla aiheena oli digitalisaatio. Nykypäivän tietotulva asettaa kouluille uusia haasteita, mutta samalla koulumaailma pyrkii tietysti myös löytämään tapoja, joilla pystyisi itse hyötymään digitalisaatiosta. Tärkeä kysymys on, mihin koulu on menossa suhteessa mediaan ja digitalisaatioon? Informaatiota on saatavilla todella helposti ja sen määrä vain kasvaa. Myös yhä pienemmille lapsille on saatavilla kasvava määrä informaatiota ja erityisesti nuoriso on herkimmin perillä uusimmista sosiaalisen median kanavista, ja tämä näkyy myös koulun jokapäiväisessä arjessa. Opettajien tulee olla perillä siitä, missä lapset ja nuoret somessa liikkuvat. Mediakasvatuksen merkityksestä koulussa on turha väitellä.
Onko opettajien kuitenkaan mahdollista pysyä digikehityksessä ja some-maailmassa oppilaiden perässä? Monissa kouluissa seuraava tilanne on arkipäivää; opettaja tuskailemassa digilaitteen kanssa, oppilas vieressä neuvomassa. Menossa on ehkäpä sukupolven vaihdos ja tulevaisuudessa myös kaikki opettajat ovat diginatiiveja, mutta sekä digikehitys että sosiaalisen median jatkuva muutos menevät samaa vauhtia eteenpäin. Erilaisten sosiaalisen median sovellusten elämänkaari näyttää jo nyt toistavan samaa kaavaa; jokin sovellus lyö itsensä läpi nimenomaan "nuorison" keskuudessa. Siihen mennessä kun äidit ja me opettajat löydämme sovelluksen, on tullut jo uusi sovellus, uusi sosiaalisen median ympäristö, johon oppilaat liittyvät. Esimerkiksi facebookin suosio oppilaiden keskuudessa on laskenut, kun taas snapchatin ja periscopen suosio on huimassa kasvussa. Opettajien on hyvä ainakin tutustua sosiaalisen median ympäristöihin, joissa oppilaat somessa liikkuvat, mutta mediakasvatus on eri asia kuin somen opetuskäyttö.
Ovatko digitaaliset oppimisympäristöt ja somen käyttö koulussa tarpeellisia? En tiedä ovatko blogit enää se media, mitä nuoret lukevat, mutta konsepti voi silti olla toimiva opetuksen kannalta. Digitaaliset oppimisympäristöt voivat olla sopivia esimerkiksi luokan yhteisen projektin raportointiin tai voivat antaa hyviä apuja esimerkiksi oppimisvaikeuksista kärsiville. Kuten kaiken opetuksen, tulee teknologian käytön kuitenkin olla tarkoituksenmukaista eikä teknologiaa tule käyttää vain teknologian itsensä kannalta. Blogit, instagramit ym. eivät välttämättä anna meille yhtään mitään uutta opetukseen. Emme voi myöskään tehdä oletusta, että kaikilla olisi samanlaiset lähtökohdat sosiaalisen median tai yleensäkään digitaalisten välineiden käyttöön. Luennolla heräsi paljon keskustelua digitaalisen kuilun käsitteestä, mikä on mielestäni tärkeä teema puhuttaessa digitalisaatiosta koulussa. Koulussa sisällön tulee mennä teknologian käytön edelle, eikä koulun tule opettaa oppilaille sosiaalisen median käyttöä sellaisenaan, vaikkei se olisikaan kaikille tuttua.
Maailma muuttuu yhä digitaalisemmaksi, mutta tarkoittaako se sitä, että meidän tulee koulussa keskittyä lasten digitaitoon ja koulun tekniseen varusteluun? Koulun ei missään nimessä pidä sulkea silmiään digitalisaatiolta tai olla sopivissa määrin hyödyntämättä sitä, mutta mielestäni juuri digitalisaatio on yksi niistä syistä, miksi koulussa on myös erityisen tärkeää keskittyvä juuri päinvastaisiin asioihin kuten esimerkiksi vuorovaikutustaitoihin.
Välitunnilla ehtii sitten taas päivittää somen.
Mietin itsekin luennolla, että onko opettajan edes mielekästä yrittää pysyä ajan hermolla jatkuvasti muuttuvassa some-maailmassa? Ja tuovatko erilaiset sosiaaliset mediat todella jotain uutta opetukseen vai yritetäänkö niillä vaan epätoivoisesti parantaa suomalaislasten kouluviihtyvyyttä?
VastaaPoistaOn toki totta, että monet sovellukset helpottavat esimerkiksi materiaalien jakamista kun niitä osaa käyttää, mutta erilaisten sovellusten opetteluun ja opettamiseen ei saa kuitenkaan mennä kohtuuttomasti aikaa. Opettajan oma varmuus käyttää sovelluksia onkin usein se kriittinen kohta opetuksen onnistumisessa silloin kun erilaisia sovelluksia käytetään opetuksen tukena. Vaikka oppilaiden tietotaitoa olisikin siis mahdollista hyödyntää itse opetuksessa, niin opettajan tietotaitoa tarvitaan jo tuntien suunnitteluvaiheessa. Jos siis arvostamme silmittömästi erilaisten sovellusten hyödyntämistä opetuksessa, niin tulemmeko samalla asettaneeksemme erilaiset opettajat ja opetustavat eriarvoiseen asemaan?
On tosiaan mielenkiintoista, että usein keskitytään pohtimaan sitä, laittaako tekniikan käyttö oppilaat eriarvoiseen asemaan (kaikilla ei ole mahdollisuutta samanlaisiin laitteisiin esim. kotona jne.) - mutta onko kaikkien opettajien oltava kiinnostuneita tvt:n käytöstä? Tekeekö se opettajasta jotenkin huonomman tai laiskemman muiden opettajien tai vanhempien silmissä, jos hän ei ole kiinnostunut perehtymään esimerkiksi smartboardin monipuolisempaan käyttöön? Esimerkiksi juuri älytaulujen kaikkien opetusmahdollisuuksien oppimiseen tarvitsee käyttää paljon aikaa, ja kaikki eivät varmasti ole aiheesta niin kiinnostuneita.
PoistaMielestäni digitaalisten välineiden käytön pitäisi osittain olla opettajan päätettävissä. Jos opettaja kokee hallitsevansa esimerkiksi jonkin sovelluksen ja siitä olevan hyötyä opetuksessa, tottakai siinä tapauksessa kannattaa käyttää sitä. Mutta mikäli opettaja on itse epävarma tällaisen sovelluksen käyttämisestä tai mikä tärkeämpää, ei koe sitä tarpeelliseksi opetuksen kannalta, niin suosittelisin luottamaan perinteiseen menetelmään. Mainitsitkin Katri sen, että onko opettajan mielekästä pysyä jatkuvasti ajan hermolla, koska kuten todettua, some-maailma muuttuu koko ajan. Mielestäni kyse ei ole pelkästään mielekkyydestä vaan myös siitä, onko se tarpeellista ja voidaanko kaikilta opettajilta vaatia sitä? Se tarkoittaisi huikeaa määrää lisäkoulutusta sellaisille, jotka eivät ole tottuneet digitalisaatioon siinä määrin kuin diginatiivit.
VastaaPoistaDigitalisaatiosta keskusteltaessa on myös syytä ottaa huomioon taloudellinen eriarvoisuus perheiden välillä. Helposti oletamme, että kaikki lapset ja nuoret osaavat käyttää digitaalisia välineitä ja some on heille arkipäivää. Entäpä ne lapset, joiden perheissä ei ole varaa älypuhelimiin tai tietokoneeseen? Emme voi kouluissa olettaa, että kaikki osaisivat käyttää padeja ja tabletteja ja somessa luoviminen olisi kaikille yhtä helppoa.
Kiitos Katri ja Laura kommenteista! :) Juurikin tuo epätasa-arvoisuus itseäkin mietityttää; tuskin kaikissa perheissä on mahdollisuutta kotona esimerkiksi seurata luokan blogia eikä välttämättä ole haluakaan. Kyllähän edelleen löytää niitäkin vanhempia, jotka eivät halua esimerkiksi Wilmaa tai Helmeä käyttää viestintävälineenä, voidaanko tätä vaatia?
VastaaPoistaOlen samaa mieltä Lauran kanssa, että viime kädessä päätäntävalta tvt:n käytöstä on opettajalla itsellään. Toisaalta olen kuullut myös tapauksen, missä pieneen kouluun oltiin ostamassa älytaulut joka luokkaan. Toisen esikoululuokan opettaja ei ehdottomasti halunnut luokkaansa älytaulua, koska vastusti kaikenlaisen tekniikan käyttöä opetuksessa. Kaikkiin muihin luokkiin tuli älytaulut, mukaanlukien myös toinen esikoululuokka - ainoastaan toiseen esikoululuokista ei taulua asennettu. Tänä päivänä kyseinen opettaja on vaihtanut koulua ja luokan nykyiset opettajat harmittelevat, että luokka on koulun ainoa missä älytaulua ei ole. Tämä on mielestäni hauska esimerkki siitä, kuinka tvt:n käyttö jakaa opettajakuntaa.
Mielestäni jossain pitää tulla se raja vastaan kuinka paljon opettajaltakaan voi digitaalisaation suhteen vaatia. Jos jokaisesta uusimmasta somevillityksestä tai appistä pitää olla ajantasalla on se auttamattomasti pois jonkun muun asian parista - mikä voisi olla oppilaan oppimisen ja kasvatuksen kannalta merkityksellisempää. Jos jokin ilmiö tulee omassa luokassa ajankohtaiseksi ja siitä olisi opettajan hyvä olla perillä on minusta siinä kohtaa hyvä syventyä asiaan tarkemmin, mutta jatkuva ajan hermolla oleminen voi aivan turhaan viedä opettajan voimavaroja.
VastaaPoistaMielestäni näkökulma siitä, että jos opettaja jonkin digitaalisen välineen hallitsee ja kokee sen mielekkäästi opetukseksessa saa hän sitä toki hyödyntää muttei siihen tulisi luoda liikaa paineita, on hyvä. Minusta voidaan pitää mielekkäänä sitä lähtökohtaa, että opettaja hyödyntää opetuksessaan niitä välineitä mitkä kokee itse luonnollisimmiksi ja parhaimmiksi - mikäli itse sisällön oppiminen ei siitä kärsi.
Itse haluaisin pyrkiä avoimesti testaamaan eri välineitä ja mikäli ne eivät minun käyttööni sovi, voisin ne hyvällä omallatunnolla jättää sivuun.
Olen samaa mieltä ajatuksesta "mikä kullekin sopii". Vaikka koko Suomi halutaan digitalisoida, mikä näkyy esimerkiksi yhä enenevässä määrin netin kautta tapahtuvassa asioinnissa, en usko, että digilaitteisiin "totuttelu" koulussa auttaa tässä asiassa. Diginatiiveilla lapsilla sormi menee tuskin suuhun sen vuoksi, että verokortti tulisi täyttää netissä. Itse verokortin täyttäminen voi sen sijaan tuottaa hankaluuksia ;)
Poista