1. luento, tiistai 12.1.2016

Ensimmäinen luentokerta paljolti kului kurssin suorittamiseen liittyvien ohjeiden läpikäymiseen. Kurssi alkoi siis rauhallisissa merkeissä. Ohjeistuksen jälkeen päästiin myös lyhyesti vaihtamaan ajatuksia oman pienryhmän kanssa, jonka kanssa blogia tultaisiin ylläpitämään. Seuraavassa jaan omia lähtökohtiani kurssille ja ensimmäisen luennon herättämiä pohdintoja.

Mitä tarkoitetaan käsiteparilla muuttuvat oppimisympäristöt? Kurssin aloitusluennon perusteella käsiteparilla tarkoitetaan lähinnä sähköisiä oppimisympäristöjä. Mielestäni tämä supistaa melko paljon sitä, mitä itse oppimisympäristö tarkoittaa. Oppimisympäristöä ovat teknologian lisäksi metsät, rakennukset, kadut, eläimet, kirjat ja ihmiset. Varsinkin opettajan tulisi nähdä se, että koko ympäröivä yhteiskuntamme ja maailma, jossa elämme, on oppimisympäristö täynnä mahdollisuuksia oppia. Toinen asia on, osaako opettaja nähdä ja hyödyntää noita mahdollisuuksia.

Niin paljon on puhuttu ja nostatettu teknologian ja sähköisen oppimisen mahdollisuuksia, että itselleni tämä on aiheuttanut vastareaktion. Opettaja-lehdenkin joka numerossa on vähintään yksi juttu, jossa nostetaan esille, kuinka jokin teknologinen sovellus on ratkaissut vähintään kaikki oppimisen ongelmat ja kenties myös kasvatuksenkin ongelmat.

Vastareaktiostani huolimatta tahdon kyllä olla avoin kuulemaan, näkemään ja ottamaan vastaan, mikäli jokin uusi TVT (Tieto- ja Viestintäteknologinen) innovaatio todella tukee oppimista ja auttaa opettajaa työssään. Kuitenkin oman kokemukseni mukaan blogit, googlet, socrativet tai muut sovellukset eivät opettamisen maailmaa mullista, vaikka voivatkin olla jossain tilanteissa hyviä asioita opettajan hallita ja hyödyntää. Opettajalla tulisi siis olla perustiedot TVT-mahdollisuuksista ja taito käyttää niitä tarvittaessa.

Omissa opinnoissanikin näihin erilaisiin medioihin on tutustuttu, mutta mediakasvatuksessa ei paljoakaan ole sivuttu aiheen eettistä puolta, kuten esimerkiksi kirjassa ”Lapsilta kielletty – Kuinka suojella lasta mediatraumalta?”. Toistaiseksi olen saanut vasta vähän kokemuksia siitä, että sähköistä oppimisympäristöä olisi hyödynnetty sellaisella tavalla, joka todella palvelisi opiskelijan oppimista ja helpottaisi opettajan arkea. Enemmänkin asioita on vain täytynyt opetella käyttämään ilman selvää näkökulmaa siitä, kuinka tämä sähköinen sovellus tai muu vastaava palvelee oppimista. Tarkoituksenahan ei kuitenkaan saisi olla sähköisten ympäristöjen käyttäminen niiden itsensä vuoksi, vaan juurikin sen takia, että ne todella auttavat oppimista. Kyllähän opinnoissa on käyttökelpoisiakin ideoita tullut esille siitä, kuinka sähköistä oppimisympäristöä voisi hyödyntää, mutta edellinen ajatus siis karkeasti ottaen.

Ajassamme vallitseva ajatus teknologian käytön automaattisesti autuuttavasta vaikutuksesta ei mielestäni opettamiseen päde. Teknologian käyttäminen opetuksessa vaatii opettajalta perehtyneisyyttä. TVT:n käyttämisen lähtökohtana tulisi ensiksikin aina olla oppilaiden vastuukasvatus. Mikä on teknologian oikeata käyttöä ja kuinka toimia, mikäli rajoja rikotaan? TVT:n opetuksessa olisi hyvä olla myös yhteydessä koteihin ja vaikkapa vanhempainillassa opettajan ja huoltajien kesken yhdessä pohtia Internetin, somen, kännyköiden ja pelien käyttämisen rajoja. Tällaisia rajoja ovat esimerkiksi ikä- ja aikarajat. Niin opettajan kuin vanhempienkin vastuu on sopia lapsen kanssa rajoista, vaikka tärkeää tässäkin on molemmin puolinen luottamus toiseen.

Muuttuvat oppimisympäristöt -kurssin käsittelemä teema ei sinänsä ole uusi, koska jonkinlainen muutos näyttää olevan koulujärjestelmämme pysyvä ominaisuus. Yhteiskunnan muutos laittaa paineen myös koulujärjestelmän muuttumiselle. Muutos ei kuitenkaan ole vaikuttanut koulun kaikkiin osasiin yhtä voimakkaasti. Koulurakennus voi näyttää vastustaneen muutosta, mutta vaikkapa oppilaan maailmankuva, joka vaikuttaa huomattavasti oppimisympäristön sosiaaliseen näkökulmaan, on huomattavasti erilaisempi kuin vuosikymmeniä aikaisemmin. Sähköinen oppimisympäristö on suhteellisen uutena tulokkaana syventänyt teknologian näkökulmaa osana opettamista ja vaikuttanut siis omalta osaltaan paljon koulun oppimisympäristöjen muutokseen.

Oppimisympäristöajattelun viisi erilaista näkökulmaa olivat mielenkiintoisia ja auttavat varmasti osaltaan opettajaa pohtimaan sitä, kuinka hän voi luoda oppilaille oppimisympäristön, joka tukee mahdollisimman tehokkaasti oppilaiden oppimista ja joka näin ollen myös helpottaa opettajan omaa työtä. Oppimisympäristöä voidaan siis tarkastella Mannisen ja kumppaneiden tapaan katsomalla koulua viidestä eri näkökulmasta. Nämä viisi eri näkökulmaa ovat didaktinen, sosiaalinen, teknologinen, paikallinen ja fyysinen. Kaikki tilat ovat läsnä koulun arjessa ja vaikuttavat toisiinsa. Tämä kurssi keskittynee vahvasti teknologiseen näkökulmaan aiheesta.

Opettajalla pitää kuitenkin olla oppimisympäristöajattelussakin kirkkaana se, mikä on toiminnan päämäärä. Opettajan toiminnan päämääränä pitäisi olla oppilaan oppimisen ja kasvamisen tukeminen. Näiden lähtökohtana on opettajan vastuu oppilaan turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Tämän vuoksi opettajan toiminnan tulee olla perusteltua myös siinä, kun hän tutustuttaa oppilaita yhteiskuntamme informaatioteknologiseen puoleen. Samoin kuin opettamisen vaikkapa äidinkielen tunnilla on hyvä pohjautua johonkin teoriaan, jolla opettaja voi perustella toimintaansa, niin samoin sähköisissä oppimisympäristöissä opettajalla tulee olla hyvät perusteet toiminnallensa.

Olisi mukava, jos tällä kurssilla käsiteltäisiin myös tätä oppimisympäristöjen eettistä puolta, koska liian usein se jää taka-alalle, vaikka sen tulisikin olla lähtökohtana meidän toiminnassamme. Yritin tässä ensimmäisessä kirjoituksessani hiukan avata omia ajatuksiani ja kokemuksiani, joista tälle kurssille tulen. Tiedostan siis epäilykseni, mutta niistä huolimatta tahdon olla avoin ottamaan vastaan sen, mikä hyvää on.

Lähdekirjallisuutta:

Manninen, J., Burman, A., Koivunen, A., Kuittinen, E., Luukannel, S., Passi, S. & Särkkä, H. 2007. Oppimista tukevat ympäristöt. Johdatus oppimisympäristöajatteluun. Helsinki: Opetushallitus.

Martsola R. & Mäkelä–Rönnholm M. 2006. Lapsilta kielletty. Kuinka suojella lasta mediatraumalta. Kirjapaja Oy. Helsinki.